Miksi yhteinen raha?
Euroopan unioni asetti tavoitteekseen talous- ja rahaliiton (EMU) luomisen 1960-luvun lopussa. Talous- ja rahaliitto merkitsee talous- ja finanssipolitiikan koordinointia, yhteistä rahapolitiikkaa ja yhtenäisvaluuttaa, euroa. Yhteisellä rahalla on monia etuja:
- se helpottaa yritysten välistä ulkomaankauppaa
- se helpottaa matkustamista sekä ulkomailla asumista, työskentelyä ja opiskelua
- hinnat pysyvät vakaina.
Euron alkutaipaleella oli kuitenkin monia poliittisia ja taloudellisia esteitä: poliittinen sitoutuneisuus oli heikkoa, taloudellisista päämääristä vallitsi erimielisyys ja kansainvälisillä markkinoilla esiintyi epävakautta. Kaikki nämä ongelmat hidastivat osaltaan etenemistä kohti talous- ja rahaliittoa.
Kohti euroa
Toisen maailmansodan jälkeen vallinnut kansainvälinen valuuttakurssien vakaus ei kestänyt pitkään. Kun kansainvälisten valuuttamarkkinoiden myllerrys alkoi, se uhkasi tuolloisen Euroopan talousyhteisön keskeisen tukipilarin, yhteisen maatalouspolitiikan, yhteisten hintojen järjestelmää. Myöhemmin valuuttakurssien vakautta häiritsivät öljykriisit ja muut epävarmuustekijät, kunnes vuonna 1979 perustettiin Euroopan valuuttajärjestelmä (EMS).
EMS:n periaate oli, että järjestelmään kuuluvien valuuttojen kurssit pidettiin kapean liikkumavaran puitteissa. Lähestymistapa oli kokonaan uusi, ja se johti EU-maiden rahapolitiikkojen ennennäkemättömään koordinointiin. Järjestelmä toimi menestyksellisesti yli vuosikymmenen ajan.
Maastrichtista euroon ja euroalueeseen
Jacques Delorsin toimiessa Euroopan komission puheenjohtajana EU-maiden keskuspankkien pääjohtajat laativat vuonna 1989 ns. Delorsin raportin, jossa tarkasteltiin EMUn toteuttamista. Raportissa ehdotettiin kolmivaiheista valmistelukautta vuosille 1990–1999. EU-maiden johtajat hyväksyivät raportin suositukset.
Eurooppa-neuvosto hyväksyi joulukuussa 1991Euroopan unionin uuden perussopimuksen, Maastrichtin sopimuksen, jossa määrättiin rahaliiton toteuttamisen edellyttämistä säännöistä.
Euro otettiin käyttöön 1.1.1999 vuosikymmenen valmistelujen jälkeen. Ensimmäiset kolme vuotta se oli ”näkymätön” rahayksikkö, jota käytettiin vain kirjanpidossa ja sähköisissä maksuissa. Kolikot ja setelit otettiin käyttöön 1.1.2002, jolloin 12 EU-maassa alkoi historian suurin käteisrahayksikön vaihto-operaatio.
Yhteistä rahaa käyttää nykyisin päivittäin yli 350 miljoonaa eurooppalaista 21 EU-maassa, mikä tekee siitä Euroopan yhdentymisen konkreettisen symbolin. Euron käyttöönottoa valmistellaan myös muissa EU-maissa.