Perussopimukset

EU:n kaikki toiminta perustuu EU:n jäsenmaiden vapaaehtoisesti ja demokraattisesti hyväksymiin perussopimuksiin (oikeusvaltioperiaate). Jos esimerkiksi jotakin politiikanalaa ei mainita missään perussopimuksessa, komissio ei voi tehdä kyseistä alaa koskevia lakiehdotuksia.

Perussopimus on EU:n jäsenmaiden kesken tehty sitova sopimus. Siinä määritellään EU:n tavoitteet, EU:n toimielimiä koskevat säännöt ja päätöksentekomenettelyt sekä suhteet EU:n ja sen jäsenmaiden välillä.

Perussopimuksiin voidaan tehdä muutoksia, kun halutaan tehdä EU:n toiminnasta tehokkaampaa ja avoimempaa, valmistella uusien jäsenmaiden liittymistä tai ottaa käyttöön uusia yhteistyömuotoja, kuten yhteinen raha.

Perussopimusten nojalla EU:n toimielimet voivat hyväksyä lainsäädäntöä, jonka jäsenmaat panevat täytäntöön. Perussopimukset, muu lainsäädäntö, oikeuskäytäntö ja lainsäädäntöehdotukset löytyvät lyhentämättöminä EU-lainsäädännön EUR-Lex-tietokannasta.

EU:n tärkeimmät perussopimukset (uusimmasta vanhimpaan)

Perussopimuksia on muutettu sitä mukaa kuin uusia maita on liittynyt EU:hun:

2013 (Kroatia)
2007 (Bulgaria ja Romania)
2004 (Tšekki, Kypros, Viro, Unkari, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia ja Slovenia)
1995 (Itävalta, Suomi ja Ruotsi)
1986 (Espanja ja Portugali)
1981 (Kreikka)
1973 (Tanska, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta).