Paul-Henri Spaak, joka oli saksalaisten sotavankina ensimmäisen maailmansodan aikana ja toimi Belgian pakolaishallituksen ulkoministerinä toisen maailmansodan aikana, oli yksi Euroopan verisimmän vuosisadan kauhut kokeneista EU:n merkittävistä perustajista ja kehittäjistä. Suuri osa Euroopasta oli raunioina toisen maailmansodan jäljiltä. Spaak kuitenkin näki mahdollisuuden palauttaa rauha Eurooppaan ja lisätä Euroopan vaikutusvaltaa taloudellisen ja poliittisen yhteistyön avulla.
Elämä ja teot
Ollessaan maanpaossa Lontoossa sodan aikana Spaak työsti yhdessä alankomaalaisten ja luxemburgilaisten kollegoidensa kanssa uutta ja kunnianhimoista suunnitelmaa: Belgian, Alankomaiden ja Luxemburgin välistä tulliliitoa.
Vuonna 1944 suunnitelma toteutui ja Benelux-liitto perustettiin. Kyseisten kolmen maan alueella taattaisiin rahan, ihmisten, palvelujen ja tavaroiden vapaa liikkuminen. Tämä innoitti myös tulevaa Euroopan yhdentymistä.
Eurooppalainen visio
Spaakin mielestä maiden yhdistäminen sitovilla sopimuksilla oli tehokkain keino taata rauha ja vakaa kehitys. Hän edisti näitä tavoitteita toimiessaan Yhdistyneiden kansakuntien ensimmäisen täysistunnon puheenjohtajana (vuonna 1946) ja myöhemmin Naton pääsihteerinä (1957–1961). Paul Henri Spaak oli yksi Rooman sopimuksen pääarkkitehdeista. Messinan kokouksessa vuonna 1955 kuuden osanottajavaltion edustajat nimittivät hänet sopimuksen valmistelukomitean puheenjohtajaksi.
Paul-Henri Spaakin puhe Strasbourgissa 11. joulukuuta 1951
Paul-Henri Spaakin puhe Pariisissa 11.12.1951
Kaikki eivät välttämättä näe tämän aloitteen merkitystä ja hyödyllisyyttä, mutta monet meistä pitävät sitä olennaisen tärkeänä ja erittäin kiireellisenä tehtävänä.
Ihailen niitä, jotka pystyvät pysymään rauhallisina Euroopan nykytilanteessa. Pystyisimme olemaan erittäin julmia toisillemme, ellei meidän olisi pakko neuvotella keskenämme. Muistakaamme lähimenneisyyden vuosia!
Julkaisut
Lue lisää Paul-Henri Spaakin elämästä, toiminnasta ja Euroopan yhdentymisen hyväksi tekemästä työstä.